Mestarijäljestäjä ja höseltäjä

Herättiinpäs tänään uuteen päivään ja kellojakin piti siirtää joten oltiin aika ajoissa liikenteessä, hyvä niin. :)
Lähdettiin viitsaarelle niinilahteen mun siskon luokse viettämään sunnuntaita. Koirat kyytiin ja menoks, eikä Sai juurikan laulanut autossa joka oli aika ihme. (yleensä pitää meteliä aikalailla mutta ei onneks liian häiritsevästi)
Perille kun saavuttiin niin koirat oli autossa niin vauhkona ett ei meinannu rauhottua millään mut päästin autosta vasta ku koirat hiljeni ja istui nätisi. Voi sitä riemun päivää ku koirat pitkästä aikaa sai vapaana temmeltää Pinja kaverin kanssa. Semmoisia ralleja vedettiin ett huhh sitä menoa.

Sit pistettiin koirat sisälle hetkeks että päästiin tekemään sitä jälkeä, tehtiin muutamat (naudan) verijäljet ja laitettiin oikea hirven koipi (karvoineen päivineen) jäljen päähän odottamaan. Odotettiin jokunen tunti ett jälki sai seistä ja sit mentiin ekaks Sain kanssa. Sai haki jo kaukaa ekalle makuulle ja häntä laski eikä noussu ennen ku lähdettiin jäljeltä pois. Sai seuras todella tarkkaan ja rauhallisesti jäljen kulkua kunnes tultiin kulmalle jonka Sai ohitti reilu metrillä mutta hoksas mielettömän hienosti itse palautua jäljelle takaisin ja mentiin jälki todella hienosti ja rauhallisesti loppu makuulle jossa jalka odotti. Sai ei jännittänyt jalkaa ollenkaan ja tarkkaan haisteli koko loppumakuunkin. Ylpeä olen kyllä Sain toiminnasta, ihan mestarin elkeet oli. :)

Jonkin ajan kuluttua mentiin Inon kanssa ja Inokin haki tosi kaukaa ensimmäisen makuun mutta sit lähti liiaksi väärään suuntaan joten otin uudestaan Inon ekalle makuulle ja sit tyttö löys oikean suunnan ja meni todella vauhdikkaasti hieman poukkoillen. Mutt löydettiin kuin löydettiinkin se jalka sieltä ekä Inokaan pelännyt jalkaa vaan olis mielellään syönyt sen. Hienosti meni mut olisin toivonut vähän enempi tarkkuutta, mut mun mielestä Ino on enempi näön käyttäjä kuin nenän vaikka ihan hyvin nenääkin joskus kun maltta niin käyttää. Tai sit se on niin herkka nenäinen ett ei tarvii ku ilamsta hieman hajuja ottaa. :)

Pinjakin meni oman jäljen todella mallikkaasti ja rauhallisesti. Taitava tyttö Pinjakin. :)

Mukavasti meni sunnuntaipäivä ulkoillessa ja koiraillessa. Täytyy uudestaan taas jos kelejä vielä riittää niin tehdä, viimestään taas ens vuonna.

Minäkin lähden huomenna pitkästä aikaa töihin, saas nähä kuinka koirat reagoi. Varmaan metelöi muttt onneks työt on päivisin nii ei haittaa naapureita nii paljon. :) Ja eihän sitä tiiä jos ne onki hiljaa yhtäkkii. Mua kyl jänskää uus työ ja uudet ihmiset mutt. Kai mä yli siitä pääsen ku tottuu. :)

Huomenna alkaa myös Inon kanssa Agi, jee kivaa. :)

Heippa

Ollaan jo aika monta päivää saatu käyskennellä koirien kanssa vapaana metsälenkeillä. Eli Sai on nyt tervehtynyt ja haava on enään muisto vain ja pullotuskin on tosi vähäistä enään. Silloin ku se pahimmillaan pullotti niin se oli semmoisen mandariinin kokoinen pallura. Kyllä se vaan niin on että kyllä nuo kaks ainakin tarvii jokapäivä hetken vapaana ett saavat temmeltää ja kuluttaa virtojaan. Meinäs itellä mennä ihan järki ku lenkeillä oltiin semmoinen sirkussaattue ett huhhh.
Meillä piti maanantaina alkaa Inon kanssa agi mutt tuli viestiä et ens maanantaille siirrettiin et vielä agia odotellessa.Olis muuten ens kuussa prt agi mestaruus kisat ja tietenkin ne on etelä-suomessa pitkän ajomatkan päässä. Eli Lohjalla, jyväskylästä noin 4h ajoa. Hemmetti että olis ollu kiva osallistua mölliluokkaan mutt toi matka on kyl turhan pitkä. :( Noo katotaa onhan tässä vielä ilmo aikaa.

Lääkärikäynti osa miljoona.

Viikko ja päivä kulunut Sain leikkauksesta ja tietenkin ei voinut sit parantua helpolla. Viikonloppuna haava-alue alkoi pullottaa jolloin sit eilen soitettiin eläinlääkäriaika täksipäiväksi. Lääkäri ennusti jo puhelimessa sen pullotuksen olevan nestekertymää joka on aika normaali sivuoire. Mutta halusimme silti käydä näyttämässä lääkärille ja sehän se oli. Ruutalla imettiin sitä nestettä pois jonku desin verran ja käskettiin tarkkaan seuraamaan että tulehtuuko piikin reikä yms muu alue. (antavat sit antibiootin jos tulehtuu) Käskivät myös uudestaan tulemaan paikalle jos pallura pullistuu ns. kovaksi että siellä olis painetta joka voi kuulemma tehdä koiralle kipeetä/ilkeää tuntumaa. Toivottavasti tää nyt olis tässä tää meidän lääkärissä raavaaminen. Mut onneks tuo ei maksanut toi tyhjennys mitään jos jostain pitää iloa repiä.
Sanoivat myös että ei saa vielä riehua eikä hyppiä, hyppiminen on vaikeaa estää ku meidä pikkupapanat saa olla sohvalla ja sängyllä joten ihan mahdoton tehtävä vahtia ett ei hyppis. Ollaan myös aika pikkuisia lenkkejä tehty mut kuulemma lenkkeily auttaa sen palluran paranemisessa kun neste imeytyy takaisin elimistöön joten pitempiä hihnalenkkejä voidaan tehdä. Onneks, jospa se vähän rauhottasi muutenkin ilmapiiriä täällä kotona.

Inollakin taitaa olla ekaa kertaa valeraskaus ku nisistä tihuttaa maitoa ja on äkäsempi mut muita oireita ei sit olekkaan. Jospa se menis ohi ku elämä palautuu raiteilleen ku Sai joskus tosta parantuu. Inokin ollu hieman vähällä lenkillä kun tuntuu tuhmältä lähteä yhden koiran kanssa ulkoileen ku on kumminki kaks koiraa.
Jepa, eipä muuta tälläkertaa.

neljä kokonaista päivää leikkauksesta

Vaikka en lääkäri olekkaan eikä mulla ole mitään havaintoa miltä tuon haavan pitäis näyttää niin uskoisin että Sain haava on jo parantumaan päin. Hyppelyä en ole kyllä saanut kokonaan estettyä toivottavasti se ei silti haittaa tuota parantumista. Töttörön Sai antaa olla hyvin päässä, ihme kyllä.
Luntakin tuli tuossa muutama päivä sitten ekan kerran ja koirat siitä vallan innostui, molemmilla suu kävi ku piti nappailla lunta maasta ja Ino on ihan vauhkona ja piti jo heitellä palloja sille. :)

Sain pallioperaatio

Tänään siis klo 13.30 vietiin Sai viitaniemen eläinlääkäriasemalle piilokivesten poistoon. Hyvin oli leikkaus mennyt ja jätkä tuossa nyt nukkuu, saas nähä milloin herää. Toinen kives oli nivuskanavassa ja toinen vatsaontelossa. Nyt sitten 1-2pv päästä täytyy ottaa haavasuoja pois ja seurailla haavaa muutenkin ettei tulehduksia ilmene. 2 viikkoa täytyy jätkä pitää rauhallisena hahaa ihan varmaan onnistuu.

 Kieli ukona.

Uus blogi ja uudet kujeet tai sitten ei.

Joops elikkä meitsi nyt sit otti käyttöön tän bloggerin jos vaikka tulis kirjoiteltuaa enemmän juttuja kun ei tarvii tuota ukkelia enään laittaa asialle. :) Jos mä joskus tätä opin käyttämään.

Tiedoks kans että huomenna meidän jätkä viedään leikkaukseen ja toivotaan parasta. Pelottavaa kylläkin mutt kai ne lääkärit osaa asiansa. Siis Sain piilokivekset leikataan nyt pois ettei niistä myöhemmin tule mitään vaivaa.

Ja meillä Inon kanssa on klo 17 agilityn vika kerta tuolla tt hallissa.